Peikonpesä Kiihkovuorella
Yleisesittely
Yhteensä parin kilometrin patikkaretki Peikonpesälle alkaa Vartiolinnalta. Kulje ylös mäkeen telemaston ohi purupolulle vasemmalle. Nyppylän jälkeen polku vasemmalle vie harvennetun, valoisan männikön läpi sähkölinjan ali kuusikon laitaan ja perille. Kiihkovuoren lakialueen siirtolohkareille löytää linjan viertä oikealle.
Kiihkovuori on kivinen, kauttaaltaan puustoinen kallioalue. Etelä- ja itärinteet ovat loivahkot, pohjoisessa on jyrkempää, Kivijärvi pilkottaa laelle. Jyrkin ja louhikkoisin rinne antaa länteen Peikonpesä on erikoinen, kallion murroksina ja liikahteluina syntynyt mutkikas luola, joka antautuu vain pienehkölle konttaajalle. Luolan lippa peittää n. 6 neliötä ja kulkuaukon mitat ovat 1 x 1,5 m. Vesi pääsee kallion halkeamista luolaan.
Kasvitietoja
Alueen kasvillisuus on pääosin tyypillistä, melko vähälajista, valoisaa, puolukkatyypin männikköä. Sekapuuna on vähän koivua, pensaskerroksessa harvalti pihlajaa ja katajaa. Kenttäkerroksen varvut ovat puolukka, variksenmarja, kanerva ja mustikka, kosteissa painanteissa on vähän suopursua ja juolukkaa. Pohjalta löytyvät seinä- ja kerrossammal ja tavalliset poronjäkälät. Männynrunkojen yleisin jäkälä on sormipaisukarve ja kivillä on mm. näyttävää kiventieraa.
Länsirinteellä on tiheähkö, varttunut kuusikko, jonka lieve yltää lakialueen ja Peikonpesän väliin. Kuusikko on lähinnä mustikkatyyppiä, aluskasvillisuus on melko vähäistä. Tyypillisiä lajeja karhunsammalikolla ovat katinlieko, lillukka, vanamo ja nahkajäkälä, kivipaasilla on harvakseltaan kallioimarretta.
Pururadan ja sähkölinjan välissä alarinteessä on useita mukura(visa)mäntyjä, yleisintä männyn lukuisista erikoismuodoista.
Tarinaa
Peikonpesää on epäilty esi-isiemme vainojen ajan piilopirtiksi. Myöhempinä aikoina paikallisten Ojalan poikien kerrotaan ryömineen luolaan yöksi. Toinen poika oli nähnyt unen, jossa oli sanottu ”Jos oisit männä vielä eimmäks, nii sinne oisit jeännä”.
Tulevaisuudessa
Kiihkovuoren alue on jo virkistyskäytössä ja kulkua ohjaavat pururata ja harva polusto. Tässä esitellyt kivimuodostumat ovat säilyvää sorttia. Polut näille tulevat kulumaan mikä on toivottavaakin. Peikonpesän lähikasvillisuus on herkkä kulutukselle, lohkeaviin kiviin kajotessa on sortumavaara. Kohteille sopii enintään eväsretkeily ilman tulta.
"Täys kun Ilomäen Tiinan syvän, sano Oravan emäntä kissalleen" (Kannonkoskella sanottua)