Isolähteenpuro
Yleisesittely
Kohteelle on Ilomäentieltä n. 1400 m oikealle eroavan Haarajärventien risteyksestä. Poikkea hiekkakuopan oikealta puolelta kohti Tuurajärveä oikealle ja ajoneuvo parkkiin ensimmäiselle levikkeelle vasemmalla. Isolähteen löytää parhaiten kävelemällä tietä pitkin alas purolle, sen ”parkinpuolta” ensimmäiselle sivupurolle ja sitä noudattaen ylävirtaan. Kohteelle pääsee myös maakuntauran taukopaikalta, jolle johtaa ura Teemmä-tallin risteystä vastapäätä.
Kunnan suurin, hiekkapohjainen lähde on halkaisijaltaan noin 3 metriä ja syvyydeltään noin metrin. Sen vedet purkautuvat Isolähteenpuroon, joka parhaimmillaan noin metrin levyisenä, kirkasvetisenä mutkittelee suo/ korpimaastossa luontaisena 600 metrin alkumatkallaan.
Tämä 6 hehtaarin kohde kuuluu NATURA-ohjelmaan ja sen luonto on herkkä ihmisen aiheuttamille muutoksille, mm. kulutukselle. Alueen luonnonsuojelullinen arvo perustuu lähteiden, tihkupintojen ja puron monipuolisiin, luontaisiin suo- ja korpimetsätyyppeihin ja näillä esiintyviin kasvilajeihin. Yleisesti ottaen puron rannat ovat vaikeakulukuisia. Valmista polustoa tai muita rakenteita ei toistaiseksi ole.
Kasvitietoja
Luontaisena säilynyt puro-osuuden pohja on hienoa hiekkaa ilman mainittavia vesikasveja. Puron äyräillä vallitsevat ravinteisuutta kuvastavat lehväsammalet. Märimmässä notkelmassa on pieni esiintymä röyhelösammalta, kunnan tiettävästi ainoa. Puusto vaihtelee alueella rämemäisestä männiköstä korpisekametsiköihin. Vaihtelu on pienellekin alalla suuri. Kosteiden pohjien lajeja ovat mm. mustikka, puolukka, oravanmarja, metsätähti, kultapiisku, vanamo ja katinlieko. Märillä pohjilla esiintyvät rahkasammalikossa mm. suokorte, hiirenporras, metsäimarre, suo-orvokki, lakka, suopursu ja kurjenjalka.
Mitä etelämmäksi ydinalueelta mennään, sitä voimakkaammin on ojituksilla vaikutettu luontoon ja sitä lähempänä purouomaa ovat kivennäismaiden metsänhakkuut. Eteläisempi peruskartan lähteistä on puron päälinjan sivuun kaivetun suon kuivatusojan päässä. Jo kasvihavaintojen perusteella ovat kyseessä ”onnistuneen ojituksen aiheuttamat” suomuuttumat. Ydinaluetta vastaan jää toki sopiva suojavyöhyke.
Tulevaisuudessa
Alueelle tullaan varmastikin laatimaan hoito- ja käyttösuunnitelma koskipaikkojen tapaan ja sitä odotellessa olisi hyvä kivennäismailta poistuessaan (vettä lenkkarissa) katsoa mihin astuu. Paikka on päivä- (ja yö-?) käyntikohteena hieno. Koko purojaksolla on tiheähkön kasvillisuuden siivilöimä erikoinen valo ja tunnelma.
"Syököön Vihtor ne perut, sano Hammin Jukka, kun Vihtorin kanssa sattumien päältä riita tuli samasta kupista lihaperuja syödessä." (Kannonkoskella sanottua)